Sven Tuuva

Sven Dufva (Otto Mannisen suomennoksessa Sven Tuuva) on J. L. Runebergin kirjoittamien Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisessä kokoelmassa oleva runo, joka kertoo  samannimisestä Suomen sotaan osallistuvasta sotilaasta. Runo kuuluu kirjan tunnetuimpiin ja suosituimpiin.

Sven Dufva on yksinkertainen mutta urhea sotamies, joka kuolee sankarina pysäytettyään ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen taistelussa, jonka on katsottu kuvaavan Koljonvirran taistelua. Runossa esiintyy myös kenraali Johan August Sandels.

Oskar Rancken väitti vuonna 1864 julkaisemassaan kirjassa Fänrik Ståls hjeltar, että Sven Dufvalla olisi ollut todellinen esikuva, Koljonvirran taisteluun osallistunut ruotusotamies Johan Zacharias Bång (1782–1845). Tämä uskomus vakiintui sittemmin pitkäksi aikaa. Bång syntyi Lohjan seurakunnassa 19. huhtikuuta 1782  ja palveli sotilaana Korsholms skarppskytte batallion -nimisessä joukkueessa. Hän selvisi hengissä Koljonvirran taistelusta ja sai siitä kunniamitalin. Myöhemmin jossain taistelussa hän sai toisenkin kunniamitalin.

Sodan jälkeen Bång asettui Pohjois-Ruotsiin ja siirtyi siviiliin. Hän toimi ensin pitäjänsuutarina Lyckselessä ja uudistalollisena Fjällbobergissä, jossa myös kuoli. Bångin sotamuistot kirjattiin muistiin hänen poikansa välityksellä kahdestikin. Hän kertoi olleensa Koljonvirran taistelun sankari ja tyhjentäneen sillan kolmesti venäläisistä kartesseilla. Vuonna 1908 Sandelsin pojanpoika, kenraali Gustaf Sandels pystytti Bångin haudalle Lyckseleen muistomerkin, jossa Bångin annetaan ymmärtää olevan ”todellinen” Sven Dufva.

Myöhemmin tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, oliko Dufvalla todellista esikuvaa tai kertooko runo ylipäätään Koljonvirran taistelusta.

Lisäksi Rancken ilmeisesti sekoitti sotamies Bångin toiseen samannimiseen henkilöön. Runebergin innoittajana on arveltu olleen todennäköisemmin Liviuksen kuvaus myyttisestä roomalaisesta sotasankarista Horatius Cocleesta, joka vuonna 507 eaa. käydyssä sodassa pidätteli yksinään Tiber-joen ylittävällä sillalla kokonaista etruskiarmeijaa.

Koljonvirran kartanolla tuota Liviuksen kuvausta ei kuitenkaan ole luettu juuri ollenkaan, joten tavaksi on tullut pitää kiinni Bångin tarinasta.

Ja sitä paitsi –  Sven Tuuvasta on tehty elokuvakin, joten se on totta. varsinkin, kun Sven Tuuva -elokuvan on ohjannut Iisalmen oma poika Edvin Laine, ei täälläpäin Tiber-joen taisteluista ole ollut tapana puhua ääneen…