Iisalmen pitäjä perustettiin 1627. Koljonvirran sen asema liikenteellisenä solmukohtana vilkastui kovasti vuonna 1776, kun Ruotsin kuningas Kustaa III antoi käskyn, jonka mukaan Kuopiosta tuli rakentaa maantie Iisalmen kautta Ouluun. Kun autot eivät silloinkaan liikkuneet veden päällä, Koljonvirran yläjuoksulle piti rakentaa silta. Se oli juuri se sama Koljonvirran silta, jolla Suomen sodassa taisteltiin.
Tie toi tullessaan Koljonvirralle niin sodan kuin lukuiset rauhan ajan vieraat. Tiellä kerrotaan liikkuneen 1800-luvun alussa venäläisen kauppiaan, joka tanssitti ja maalasi naisia.
Samalla ”vakooja” maalasi muun muassa Koljonvirran sillan. Sama kauppias palveli myöhemmin Koljonvirralla kapteenina Tutschkovin adjutanttina.
Ja sodassa sillalle kävi niin kuin kävi, kun eräs sotilas alkoi irroitella siltalankkuja…
Suomen sodan jälkeen Koljonvirran väliaikainen silta korvattiin hirsiarkkusillalla.
Koljonvirran tilalla vieraili myös puhujamatkoillaan herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen.
Siltaa uusittiin sodan jälkeen ilmeisesti kahdessa vaiheessa, 1850-luvulla ja 1800-luvun loppupuolella.
Kansantieto kertoo myös tarinaa Koljonvirran itäpuolella 1900-luvun alussa asuneesta kylätietäjästä, Dunderin mummosta, joka näki ihmisten kohtalot tuhkasta ennustamalla.
Virrassa etelämpänä sijaitsevan Pänninsaaren kerrotaan toimineen aikojen saatossa myös uhripaikkana.
Perinne kertoo myös suomalaisesta sotilaasta, joka vieraili Koljonvirran tyttöjen aitoissa Suomen sodan aikaan ”heimon ja hengen” puolesta
Lahon ja huonokuntoisen puusillan tilalle rakennettiin vuonna 1929 uusi teräsbetoninen ulokepalkkisilta.
Vuonna 1971 valmistui paikalle nykyinen teräsbetoninen ontelolaattasilta.
2000-luvulla on aika ajoin noussut julkisuuteenkin ajatus, että silta ja koko Koljonvirran alue voisi olla matkailullisesti houkuttelevamman oloinen.
Iisalmen kaupunki on jo satsannut Mansikkaniemen alueeseen, ja jatkossa myös Koljovirta voi saada osansa. Erilaisissa yhteyksissä on ehdottettu monenlaisia ajatuksia: sillan korvassa voisi olla tykki. Tai sillan kaiteilta voisivat reunustaa kukkaistutukset, liput tai viirit, joiden väritys toisi mieleen Suomen sodassa sotineet kansakunnat.
Alueella käy jo nykyisin lukuisia ruotsalaisia ja venäläisiä turisteja vuosittain, jotka kuuntelevat Koljonvirran historiaa suurella mielenkiinnolla.