Lohtajan aselepo oli ilmoitettu p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4ksi 27. lokakuuta kello 13. Aselepolinja kulki kirkon (nyk. Kustaa Aadolfin kirkko) vierest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Suomalais-ruotsalaiset joukot olivat asemissa Koljonvirran l\u00e4nsirannalla. Sandels esikuntineen oli asettautunut Fredriksdaliin kartanoon nykyisen Koljonvirran sairaalan alueelle.<\/p>\n\n\n\n
Ven\u00e4l\u00e4isten joukkojen johtaja Koljonvirralla oli ruhtinas Dolgoruki, joka oli valmistautunut hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n heti aselevon p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 kohti Koljonvirtaa.<\/p>\n\n\n\n
Viel\u00e4 samaan aikaan kapteeni Brusin oli neuvottelemassa kreivi Tolstoin kanssa lippujunkkari Schlyterin hautaamisesta ennen aselevon p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4. Tolstoi ei tosin pitk\u00e4\u00e4n juttelua kuunnellut. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 ruhtinas Dolgorukin kello on hetken kuluttua 13 ja aselepo p\u00e4\u00e4ttyy. Brusin h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyi, sill\u00e4 h\u00e4nen kellonsa oli vasta vaille 12.<\/p>\n\n\n\n
Sittenp\u00e4 tulikin kiire. Brusin joukkoineen l\u00e4hti ratsastamaan karkuun ven\u00e4l\u00e4isjoukkoja, jotka jo aloittivat hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 kirkon takaa. Lopulta Brusin joukkoineen p\u00e4\u00e4si virran yli, jonka j\u00e4lkeen Savon j\u00e4\u00e4k\u00e4rit juoksivat sillalle ja paiskoivat siltalankut virtaan: ven\u00e4l\u00e4isten hy\u00f6kk\u00e4ys pys\u00e4htyi rantaan ja suomalaiset pystyiv\u00e4t vastaamaan tuleen.<\/p>\n\n\n\n
Alkoi verinen taistelu,<\/strong> jossa laukaustenvaihdossa ei s\u00e4\u00e4stelty. Tykit ampuivat molempiin suuntiin, suomalaistykit Linnan kukkulalta ja ven\u00e4l\u00e4isten tukit sy\u00f6ksiv\u00e4t tulta Mansikkaniemelt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Dolgoruki seurasi taistelua hyvill\u00e4 mielin Mansikkaniemell\u00e4 tykist\u00f6n takana harjanteella. Hy\u00f6kk\u00e4ys edistyi ja h\u00e4nen suunnitelmansa toimi hyvin. H\u00e4nen joukkonsa pystyiv\u00e4t miesylivoiman avulla vy\u00f6rytt\u00e4m\u00e4\u00e4n joukkoja jopa Linnan kukkoille.<\/p>\n\n\n\n Kohta kukkuloilta ei paljon kiv\u00e4\u00e4rien \u00e4\u00e4ni\u00e4 en\u00e4\u00e4 kuulunut. Ja tykin jyly\u00e4 en\u00e4\u00e4 harvakseltaan.<\/p>\n\n\n\n Taistelun \u00e4\u00e4net alkoivat rauhoittua. Ven\u00e4l\u00e4iset valmistautuivat rynn\u00e4k\u00f6im\u00e4\u00e4n hiljentyneen suomalaisjoukon kimppuun.<\/p>\n\n\n\n Pietarista l\u00e4htenyt kuriiri oli samaan aikaan ehtinyt Koljonvirralle. Dolgoruki odotti kirjett\u00e4 ja l\u00e4hti kuriiria vastaan.<\/p>\n\n\n\n Kuriiri oli jo kenraali Tutskovin luona, kun my\u00f6s Dolgoruki tuli samaan paikkaan. H\u00e4n odotti keisarilta kirjett\u00e4, jossa saattoi olla lupaus ylennyksest\u00e4 tai sotap\u00e4\u00e4llikkyydest\u00e4. H\u00e4n odotti my\u00f6s kirjett\u00e4 leskikeisarinna Katariina Suurelta: joko h\u00e4n suostui kosintaan, olisivatko h\u00e4\u00e4t kohta luvassa.<\/p>\n\n\n\n Sitten jys\u00e4hti.<\/strong> Kolminaulainen, Linnan kukkoilta l\u00e4htenyt tykinkuula. Ne l\u00e4htiv\u00e4t kovalla nopeudella, tulivat Iij\u00e4rven etel\u00e4pohjukan yli Mansikkaniemen puolelle. Toinen niist\u00e4 osui Dolgorukin oikean k\u00e4den kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4h\u00e4n, meni kyljest\u00e4 sis\u00e4\u00e4n ja tunkeutui vartalon l\u00e4pi suoraan syd\u00e4meen.<\/p>\n\n\n\n Dolgoruki kuoli silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4. Kenraali Tutskov teki ristinmerkin ja k\u00e4\u00e4ntyi pois.<\/p>\n\n\n\n Samaan aikaan ammuksiaan s\u00e4\u00e4stelleet suomalaiset aloittivat vastahy\u00f6kk\u00e4yksen. Sandels k\u00e4ski iske\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 takaisin, kun ven\u00e4l\u00e4isten tykist\u00f6kapteeni Sudakovin k\u00e4skyst\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iset olivat jo tulleet sillalle: h\u00e4n tulkitsi Sandelsin ammusten s\u00e4\u00e4st\u00e4misen tulituksen loppumiseksi ja k\u00e4ski joukot suoraan kuolemaan.<\/p>\n\n\n\n Vahva vastahy\u00f6kk\u00e4ys ajoi ven\u00e4l\u00e4iset takaisin sillalle muutamassa minuutissa. Suuri osa heist\u00e4 tippui veteen tai p\u00e4\u00e4si takaksin vastarannalle. Sandelsin tavoite oli saada silta haltuunsa, eik\u00e4 h\u00e4n edes yritt\u00e4nyt sen ylityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ven\u00e4l\u00e4iset per\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t<\/strong> kauemmaksi. Iltaan menness\u00e4 ammunta loppui kokonaan.<\/p>\n\n\n\n Illan pimetess\u00e4 Burman meni sillalle neuvottelemaan, josko ven\u00e4l\u00e4iset haluavat huolehtia itse haavoittuneista ja kaatuneista. Lopulta ven\u00e4l\u00e4iset toivoivat aselepoa.<\/p>\n\n\n\n Kun aselepoon suostuttiin, Sandels l\u00e4hti Linnan kukkuloilta kulkemaan kohti siltaa. H\u00e4n ratsasti yhdess\u00e4 Burmanille ja esikuntansa upseerien kanssa.<\/p>\n\n\n\n \u201dHyv\u00e4t herrat, t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on pieni Austerlitz!\u201d<\/p>\n\n\n\n Sillalla Sandels jutteli kenraali Aleksejevin kanssa. T\u00e4m\u00e4 oli Dolgorukin nelj\u00e4nnen j\u00e4\u00e4k\u00e4rirykmentin komentaja ja johti joukkoa Koljonvirralla.<\/p>\n\n\n\n Aleksejev onnitteli Sandelsia taistelusta ja voivotteli Tutskovin olevan huonovointinen ja Dolgorukin kuolleen. Ven\u00e4l\u00e4isill\u00e4 oli suuri suru.<\/p>\n\n\n\n Neuvottelun j\u00e4lkeen Sandels ei j\u00e4\u00e4nyt en\u00e4\u00e4\u00e4 odottelemaan Tutskovin uutta hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4, vaan per\u00e4\u00e4ntyi salaisesti Koljonvirralta Valkeiskyl\u00e4n kautta Vierem\u00e4lle ja Salahmille.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n